Alku

Olen aina ollut luontoihminen. Ennen kuin täytin seitsemän, muutimme maaseudulle, keskelle ei mitään. Vieressä oli suo ja muualla metsää. Kotona ei peloteltu pedoilla, ei eksymisellä. Neuvottiin toki miten toimia jos eksyy tai kohtaa petoeläimen. Suonsilmään tippumisesta varoiteltiin, koska sieltä ei pääse yksin helposti pieni tyttö ylös.

Kerran alakouluikäisenä poljin pyörällä kotiin iltahämärissä. Juuri ennen kotia tien yli juoksi karhu. Kotona ryntäsin tupaan ”Isä, isä, karhu meni tien yli!”. Isä totesi ”No, anna mennä”.

Isä ehdotti kalataloutta kun lukiossa mietin jatko-opintoja, päädyin kuitenkin aivan toisenlaiselle alalle, hoitajaksi 80-luvun lopussa. Pitkän ja vaiheikkaan uran jälkeen läksin opiskelemaan luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa koronan jyllätessä Suomessa. Tein kahden ja puolen vuoden aikana kaksi tutkintoa ja vähän ylikin: syksyllä 2022 valmistuin ympäristönhoitajaksi ja seuraavana syksynä luonto-ohjaajaksi.

Ympäristönhoitajaksi opiskellessa olin mm. inventoimassa Sipoonjoen latvapuroja ja valmistuttuani tein kahtena syksynä pohjaeläinpoimintoja. Kesä kului ympäristönhoitotöissä niin perinnebiotoopeilla kuin tervaleppäkorvessa (nykyisin tervaleppämetsä).

Luontokartoittaja-opintoihin hain vuoden 2022 lopussa, jolloin luonto-ohjaajaopintoni olivat vasta alkaneet. Jo heti haastattelussa kysyin, voinko siirtää aloitusta mikäli tulen valituksi opiskelemaan.

Pääsykokeet olivat vuoden ikävimpänä ajosäänä. Moottoritie oli kuin perunapelto kun ajoin Mäntsälästä Paraisille pääsykokeisiin. Tein sekä lajitunnistukset että aineistokokeen ja kotimatkalla mietin, että pieleen meni. Ei sitten ehkä kuitenkaan, koska tulin valituksi. Sitten vain odottamaan alkaako opinnot osaltani vuoden kuluttua.

Loppuvuodesta 2023 jännitin alkavatko opinnot vuonna 2024 ja tammikuun alussa kuulin niiden alkavan. Olin innoissani.

Tunteeni ovat vuoden 2024 alun aikana vaihtuneet moneen kertaan – mutta kertaakaan en ole miettinyt ettenkö haluaisi luontokartoittajaksi. Tunteet ovat vaihdelleet uskosta osaamiseeni siihen, että en varmasti opi tarpeeksi paljon enkä tarpeeksi nopeasti. Olen muistuttanut itselleni, että minut on hyväksytty opintoihin. Sitten mieleen on hiipinyt ajatus, että muut ovat varmasti jo ammattilaisia ja olen joutunut muistuttamaan itselleni jälleen kerran, että olen vasta aloittamassa alan opiskelun.

Kuinka voisin tietää, mikä luontokartoituksessa on oma vahvuuteni? Minua kiinnostavat erityisesti kasvit ja pohjaeläimet, suot ja perinnebiotoopit. Luotan siihen, että opettajat auttavat minua löytämään juuri sen oman polkuni.

Opinnot alkavat huomenna. Lähden niihin luottavaisin mielin, uskoen tulevaan. Joulukuussa 2025 minun pitäisi valmistua luontokartoittajaksi Liviasta.

Tervetuloa seuraamaan matkaani luontokartoittajaksi ja tervetuloa myöhemmin asiakkaakseni!