Talviasuisia puita ja pensaita ja huuhkajan huhuilua

Viime viikon keskiviikkona ja torstaina opiskelimme tunnistamaan talviasuisia puita ja pensaita. Se olikin minulle uutta, sillä luonto- ja ympäristöalan perusopinnoissa olimme toki opetelleet tunnistamaan puita ja pensaita, mutta emme silmuista, vaan kasvutavasta, lehdistä ja mahdollisista kukinnoista. Haapa olikin helppo muistaa, haavan silmu tekee haavan sormeen – niin terävä se on, tai ei ihan kuitenkaan.

Kävimme myös maastossa kartoittamassa mitä puita ja pensaita löydämme, ja löydämmekö eri pajulajeja. Luokassa teimme myös harjoituskokeen. Kiersimme jokainen vuorollamme tutkimassa 12 eri oksaa. Osaltani tulos ei ollut hyvä, en kirjoittanut sitä ylös, mutta rehellisesti voin sanoa, ettei olisi mennyt tentistä läpi. Oikeissa tenteissä täytyy olla 80 % oikein tentin läpäistäkseen.

Laskimme puiden ikiä niin kannon vuosirenkaista kuin elävän puun oksakiehkuroistakin. Ne olivatkin tuttuja juttuja aiemmista opinnoista.

Torstaina olikin pidempi päivä kun illalla kävimme vielä pöllöretkellä Liedon Vanhalinnassa. Odotimme näkevämme siellä huuhkajan (Bubo bubo), mutta valitettavasti emme tuota suurinta pöllölajiamme nähneet. Kuulimme sen kyllä – sekin oli mukavaa.

Torstai-ilta oli oikeastaan ryhmäytymistä. Pöllöretken jälkeen nimittäin teimme ryhmätöitä – meillä oli oli lukkotehtäviä luonnossa. Kiersimme pimeässä ja hieman kosteassa kelissä neljänä eri ryhmänä ratkoen jokainen neljällä rastilla tehtäviä ja lopuksi kaikki ryhmät yhdessä selvittäen sanan, jonka kirjaimet olimme rasteilta saaneet. Tämän jälkeen saunoimme, söimme iltapalaa ja osallistuimme pöllövisaan. Täytyy todeta, että pöllövisakaan ei mennyt ihan optimaalisesti, sain siitä vain 7,5 / 16 oikein. Sarvipöllön poikasen ääntäkään en tunnistanut, vaikka olen sitä pari vuotta sitten kuullut ja saanut videollekin. Harjoittelemista siis piisaa pöllöissä, eivätkä ne ole edes ainoat linnut, jotka täytyy oppia.

Perjantai-aamuna ajelin kotiin ja suurimman osan matkasta kuljin yhtä matkaa luokkatoverini kanssa. Matka kului rattoisasti. Iltapäivällä minulla oli vielä HOKS keskustelu Teamsin kautta. Koin tosi hankalaksi tehdä valintoja näin alussa opintoja, kun en vielä tiedä tulevasta. Toisaalta tiedän hyvin mitkä asiat minua kiinnostavat. Minua tosin kiinnostavat sekä luontotyypit että lajistot: perinnebiotoopit ja pienvedet erityisesti, samoin kasvit, sudenkorennot ja viitasammakkokin on mielenkiintoinen. Valinnan vaikeutta siis.

Opettajan kanssa keskusteltuani päädyin siihen, että pakollisten – luontoselvitystyön suunnitteleminen 30 osp, luontoselvityksen maastotöiden toteuttaminen 40 osp ja luontoselvitysaineiston käsitteleminen ja raportoiminen 30 osp – lisäksi valinnaiset ovat luontotyyppiselvityksen laatiminen 40 osp ja luonnonhoitosuunnitelman laatiminen 40 osp.

Onneksi valinnaisia tutkinnonosia on mahdollista vielä vaihtaa jos tuntuu sille.

Niin ja toinhan minä kotiin tuliaisiakin. Risunäytteistä talteen otettuja oksia: muutama vuorijalavan oksa sekä yksi vaahteran oksa. Laitoin ne maljakkoon ja seuraan niistä kevään tuloa.

Related posts

Leave a Comment