Tämä tulee nyt pikkuisen myöhässä, mutta kuten sanotaan, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Neljäs jakso alkoi sammalten peruslajintuntemuksen opiskelulla, tällä kertaa ei siis tentillä. Luokassa kävimme läpi sammaldemoja, erilaisia lähdesoiden ja lähteikköjen lajeja kuten otaluhtasammal (Calliergonella cuspidata) ja hetesirppisammal (Sarmentypnum exannulatum), avosoiden; lettojen, luhtien ja nevojen lajeja kuten kultasammal (Tomentypnum nitens), rimpisirppisammal (Scorpidium revolvens), ja lettolierosammal (Scorpidium scorpioides).
Tiistai 9.4. oli maastopäivä. Aamulla lähdimme sammalretkelle. Parainen on kuuluisia kalkkipitoisesta maastaan. Siellä viihtyvät paikoitellen kalkinsuosijasammalet. Sammalten havainnoin ohessa havainnoimme toki lintuja, olihan kevätmuutto menossa. Kiipesimme Varisvuorelle, jossa söimme eväät ja laskeuduimme toista puolta alas, alueella on myös yksityinen luonnonsuojelualue.
Päivän aikana tutustumimme muun muuassa seuraaviin sammaleisiin: lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla viihtyvään kivikynsisammaleeseen (Dicranum scoparium), kuivissa kangasmetsissä, kalliolla, kivillä ja hiekkaisilla pientareilla viihtyviin kangaskarhunsammaleeseen (Polytrchum juniperinum) ja karvakarhunsammaleeseen (Polytrichum piliferum), kivipinnoilla viihtyvään ketohavusammaleeseen (Abietinella abietina) ja erityisesti kalkkikalkkiolla viihtyviin kalkkikiertosammaleeseen (Tortella tortuosa) ja kielikellosammaleeseen (Encalypta streptocarpa). Luonnollisesti päivän aikana tapasimme myös mahdollisesti maailman yleisimmän sammalen, metsäkulosammalen (Ceratodon purpureus), joka viihtyy niin paljaalla kivennäismaalla, teiden pientareilla, kallioilla, palopaikoilla ja hakkuualoillakin. Näiden lisäksi näimme ja tunnistimme liudan muita sammalia.
Varisvuoren jälkeen päivä jatkui ihmettelemään Paraisilla sijaitsevan Nordkalkin kalkkilouhosta. Olihan siinä tällaiselle pienelle ihmiselle ihmettelemistä. 150 metriä syvä, paikoin 500 metriä leveä ja kaksi kilometriä pitkä louhos on melkoinen.
Päivän päätimme Paraisten kalakoululle, jossa luonnollisestikin tutkimme sammalia.
Keskiviikkona meillä oli lintupäivä. Läksimme heti aamusta Turkuun Ruissaloon. Aloitimme aamun tutustumalla lintujen rengastukseen asiantuntijoiden seurassa. Linnut pyydettiin verkkoon, joka tarkistettiin puolen tunnin välein. Linnut irrotettiin verkoista, laitettiin yksittäisiin kangaspusseihin ja vietiin sisälle rengastettaviksi. Rengastuksen yhteydessä niiden siiven pituus mitattiin, ne punnittiin, niiden yleinen kunto ja rasvakerros tarkastettiin sekä niiden sukupuoli ja ikä määritettiin. Jalkaan laitettiin linnulle sopiva rengas ja tämän kaiken jälkeen lintu vapautettiin. Yhdellä linnulla oli silmätulehdus, kysyimme mitä sairaille linnuille tehdään. ”Luonto hoitaa” saimme vastaukseksi. Kuulimme, että esimerkiksi lintujen pox-virukset, jotka aiheuttavat kasvaimia lintujen höyhenettömiin kohtiin, kuten nokan tyveen, silmänseuduille ja erityisesti jalkoihin, saattavat parantua. On kuulemma käynyt niin, että sairas lintu on rengastettu ja sama lintu on tarttunut seuraavana vuonna verkkoon, jolloin on huomattu sen parantuneen.
Parin tunnin aikana, jolloin olimme seuraamassa rengastusta, rengastettavana kävi ainakin talitiaisia (Parus major), sinitiaisia (Cyanistes caeruleus), tiklejä (Carduelis carduelis), punatulkkuja (Pyrrhula pyrrhula) , peippoja (Fringilla coelebs), vihervarpusia (Spinus spinus) ja minulle uusi tuttavuus nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes).
Rengastustuokion jälkeen kävimme kiertämässä lenkin luontopolulla lintuja tarkkaillen. Sain sieltä myös uuden tuttavuuden, sillä en ollut koskaan aiemmin onnnistunut havaitsemaan pähkinänakkelia (Sitta europaea) ja nyt se oikein esiintyi laulaen meille läheisellä puunoksalla.
Iltapäiväksi siirryimme Friskalanlahdelle. Useampia havaintoja teimme sielläkin, mutta mieleen jäi parhaiten punajalkaviklo (Tringa totanus). Päivän saldo oli yhteensä 37 lajia Ruissalosta ja 14 lajia Friskalanlahdelta, muutama laji löytyi molemmista kohteista.
Poikkeuksellisesti pääsimme jo keskiviikkona kotimatkalle, sillä torstaina meillä oli Teams-yhteydellä ensin liito-oravaraportointia, sitten Laji.fi-wbinaari ja tämän jälkeen vielä suo-luontotyyppejä koko iltapäivä.
Etäviikolla kävin tyttären kanssa Helsingissä Saunalahden lintutornissa havainnoimassa lintuja, niitä kertyi yhteensä 22 lajia kylmästä ja sateisestakin säästä huolimatta. Etäviikolla oli myös yksi Teams-päivä Qgis-paikkatietokurssia.
Sammalet ovat olleet kyllä mielessä, niissä on vielä harjoittelemista ennen tenttiä.
