Näin opintojen loppuvaiheessa onkin hyvä koostaa tähän blogiin mitä kaikkea opinnot ovat sisältäneet. Aloitan otsikkoon liittyvästä eli eliökohtaisesta peruslajituntemuksesta. Se on osa laajempaa kokonaisuutta eli luontoselvityksen maastotöiden toteuttamista. Siihen kuuluu, että opiskelija osaa valmistella luontoselvityksen maastotyöt, tehdä luontoselvityksen maastotyöt sekä määritellä lajiston ja luontotyypit. Nämä on jaettu osanäyttöihin: eliökohtaiseen peruslajituntemukseen, puuston havainnointiin, arviointiin ja mittaamiseen, luontotyyppien tunnistamiseen, rajaamiseen ja luonnontilaisuuden arviointiin maastossa sekä itsenäiseen IVa eläinlajin kartoitukseen.
Eliökohtaiseen peruslajituntemukseen kuului paljon oppimista ja monta tenttiä. Nisäkkäät, matelijat ja sammakkoeläimet tentittiin ensin, heti kohta opintojen alkamisen jälkeen maaliskuussa 2024. Muistan kuinka paljon jännitin tätä ensimmäistä tenttiä, aivan turhaan, se meni 100% oikein. Enkä myöskään tiennyt, että tenttihän oli varsin helppo huomioiden mitä oli tulossa 🙂 Tenteissä hyväksytyn suorituksen raja on 80% oikein, joten opettelemista oli joissain asioissa aika lailla töiden ohessa eikä kaikki menneet ensimmäisellä kerralla läpi, mutta onneksi suurin osa meni ja vieläpä hyvin.
Maaliskuussa 2024 tentittiin myös putkilokasvit I eli ”risut” eli talviasuiset puut ja pensaat, niiden opettelusta on ollut todellakin hyötyä. Tämän jälkeen olikin hetki aikaa opetella tunnistamaan sammalia, sillä niiden tentti oli vasta toukokuussa 2024. Sammalet olivat tentissä tuorenäytteinä ja ensimmäisellä kerralla vaatimustaso ei täyttynyt joten kävin tekemässä uusintatentin, joka meni hyvin läpi. Ehkä siihen sattui sammalia, jotka koin helpommiksi tai olin valmistautunut tenttiin paremmin. Tunnustan sammalien olevan itselleni jostain syystä vaikeita, edelleen turvaudun mieluusti kirjaan varmistaen tuntomerkkejä.
Sitten olikin koko pitkä kesä: kesä-heinäkuu 2024 aikaa opetella kasveja, lepakoita, päiväperhosia ja sudenkorentoja sekä kerätä kasviota. Kasviosta olen tehnyt aikaisemmin jo erillisen blogikirjoituksen. Elokuulle 2024 sattui tenttirykelmä: samana päivänä peräkkkäin oli sekä päiväperhosten että sudenkorentojen tentit, seuraavana päivänä tentti lepakoista ja siitä parin päivän päästä vielä putkilokasvit II eli vesi- ja rantakasvien tentti. Tässä vaiheessa ei enää pystynyt jännittämään tenttejä, sillä ne alkoivat arkipäiväistyä ja ajatus oli ”jos en pääse läpi niin onneksi sen voi uusia”. Ehkäpä tämä oli hyvä ajatus, sillä sudenkorennoista sain 90% oikein, muista täydet 100% oikein.
Syyskuussa 2024 jatkettiin putkilokasvit III tentillä, joka tarkoittaa muita putkilokasveja pl. heinämäisiä. Näitä olikin melko paljon ja koin, että jotkut lajiparit tai ryhmät olivat haasteellisia, kuten mistä nyt erotinkaan lemmikit toisistaan. Tentti oli pitkä ja sisälsi 50 tuore- ja kuivanäytettä, aika oli rajallinen (olisikohan ollut 2 minuuttia per näyte) ja jännitys korkealla. Tentti meni kuitenkin hyvin. Helpotuksen huokaus oli kuitenkin lyhyt, sillä kuun lopulle oli tulossa tentti puita lahottavat sienet I: helttasienet, vinokkaat, orakkaat, orvakat, nahakkaat, vuotikat. Parin viikon päähän siitä jo seuraava tentti: puuta lahottavat sienet II – käävät. Molempia käytiin asiantuntijoiden kanssa metsässä tutkimassa ennen tenttipäiviä, mutta näillä ”retkillä” ei isossa ryhmässä aina ehdi kuulla kaikkea eikä toisaalta ehdi oppia kun kohdalle tulee jo uusi opeteltava. Onneksi iltaisin asuntolassa oli aikaa perehtyä sieni- ja kääpäkirjoihin. Tentit menivät hyvin läpi.
Kaikkein vaikeimmiksi opinnoissa koin lajeista linnut. Linnuista piti tehdä talvella kaksi tenttiä: kuvatunnistus ja äänitunnistus. Kun ei ole musiikkikorvaa niin ei ole musiikkikorvaa. Teetti todella työtä oppia tunnistamaan joitakin ääniä. Musikaalisempi puoliso kuuli eron äänissä kun itse mietin että ”nämä kaksi ääntä kuulostavat ihan samalle”. Pöydän ääressä ääniä opiskellessa lisäksi puuttuu konteksti; niitty, kuusimetsä, järvenranta ja niin edelleen. Uusimiseksihän se meni. Toisaalta sanotaan, että myös tentti on oppimistilanne ja kun ei halua kovin monta kertaa pettyä itseensä niin sitä opettelee asiaa joka välissä: syödessä, illalla viimeisenä nukkumaan mennessä ja hampaita pestessä. Loppujen lopuksi äänitentti uusintana meni 100 % oikein ja mielestäni tunnistan nyt melko hyvin lintujen ääniä niiden oikeassa ympäristössä. En kuitenkaan haaveile lintujen kartoittamisesta, vaikka talvilintulaskentaa teenkin harrastuksen vuoksi.
Tammikuussa 2025 oli tentti jäkälistä. Voisi kuvitella niiden olevan samanlaisia opetella kuin sammalet, mutta vaikka jäkälissäkin on melko saman näköisiä lajeja niin koin niiden opettelun helpoksi ja mielenkiintoiseksi. Tentti tuntui helpolle ja meni kerralla täysin nappiin.
Viimeinen lajitentti oli keväällä 2025 putkilokasvit IV – lahko heinämäiset eli sarat ja heinät. Nämä olivat kuivanäytteitä ja jälleen oli hankalia lajipareja. Jotenkin opintojen ohessa töitä tehdessä ei muka ollut riittävästi aikaa opiskella ja kirjoista ei saanut konkreettista kuvaa vaikka erot näki kuvista ja luki teksteistä. Tentti ei sitten mennyt läpi – harmitti vietävästi sillä olen aina pitänyt kasveista. Eikä mennyt läpi toisellakaan kerralla. Pääsin sitten opiskelemaan omatoimisesti heiniä ja saroja kuivanäytteistä parina päivänä Helsinkiin ja olin jo paljon varmempi tenttiä uusimaan mennessä. Kolmas tenttikerta toden sanoi ja meni hienosti läpi.
